Matti Kohonen
Yhteiskunnallinen yrittäminen on käsitteenä jonkinlainen hybridi, mutta perustuu lopulta varsin yksinkertaiselle ajatukselle. Yhteiskunnallisessa yrityksessä liiketoiminta tarjoaa kehyksen yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.
Esimerkkejä voidaan kerätä niin maailmalta kuin kotisuomestakin. Itselleni ajatus tuli varsinaisesti vastaan Brasiliassa tutustuttuani siellä ’solidaariseen talouteen’, jossa pääajatuksina ovat itsehallinto ja yhteiskunnallisen arvon tuottaminen, varsinkin syrjäytyneiden kansanryhmien keskuudessa.
Yhteiskunnallinen yrittäminen on oppinut ymmärtämään talouden rakenteita uudelleen. Liiketoiminta voi perustua esimerkiksi Brasilian Rio Grande do Sulin osavaltion maattomien maanviljelijöiden taloudellisiin arvokäsitteisiin, tai Ghanan pääkaupunkia Accraa asuttavan muslimivähemmistön taloudellisen verkostoitumisen keinoihin, jotka pohjautuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sekä vastavuoroisuuteen.
Eurooppaan ajatus rantautui edellisen talouskriisin aikana 1990-1995, jolloin näitä samoja kehitysmaissa jo yleistyneitä malleja alettiin soveltaa myös syrjäytyneisyyden ja työttömyyden torjumiseksi. Esimerkkeinä tästä ovat työosuuskunnat Suomessa tai huonekalujen kierrätyskeskukset Britanniassa. Tämän ensimmäisen aallon yhteiskunnallisten yritysten taustalla olivat sekä valtion hyvinvointipalveluiden leikkaukset, että uudenlaisen yrityskulttuurin etsiminen.
Tällöin käsitteellä ’social enterprise’ tarkoitettiin Britanniassa jonkinlaista hybridiä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Ajateltiin, että tiettyjä palveluita pystyttäisiin tuottamaan paremmin yhteiskunnallisen yrittämisen avulla. Ilmiö siis piti sisällään hyvinkin moninaisia pienempiä liikkeitä, aina luomuosuuskunnista vammaisia ja vajaakykyisiä työllistäviin sosiaalisiin yrityksiin.
Talouden ollessa jälleen lamassa vuodesta 2008 lähtien voidaankin puhua yhteiskunnallisen yrittämisen toisesta tulemisesta. Nyt puhutaan selkeästi jopa yhteiskunnan rakenteita uudelleen luovasta yritystoiminnasta, jossa pyritään nimenomaan luomaan puitteita, rakenteita ja työympäristöjä yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja yhteisöllistä arvoa luoville yrityksille.
Mielestäni juuri siksi ’the Hub’’ osoittaakin hyvin minkälaista innovaatiota tarvitaan nykyisen talouskriisin taltuttamiseksi, suosimalla varsinkin yhteiskunnallisiin arvoihin perustuvaa yritystoimintaa. Näemme, että tällä kertaa Lontoon Cityn tulisi ottaa oppia Kings Crossin Hubista, sillä kriisin aiheuttaneen ’finanssi-innovaation’ tilalle tarvitaan pikaisesti yhteiskunnallista innovaatiota.
