Maailman muuttajat

Antti Halonen

In the spirit of UK’s Freedom of Information Act HM Government recently launched a website (http://data.gov.uk) where all public information is to be presented in a computer-readable and easily accessible format.

In a nutshell the purpose of data.gov.uk is to open up all non-personal data for free reuse. An easy access to data is believed to encourage citizens to create innovative applications for purposes of different kinds.

The obvious advantage of the free data project is the enhancement of both civic activity and government transparency. It clearly emphasises the importance of an old mantra used by information professionals worldwide – right information for the right people at the right time. In a democratic civic society this mantra basically means that all public information should be accessible to all, at any time.

The open data project could potentially mean a promising opportunity to social entrepreneurship as well. Our society is filled with active and innovative people who only need the last and decisive ignition to jumpstart a successful social enterprise.

Open and free data could just be that ignition. For an example, imagine a scenario where – after collecting and analysing relevant information from the free database – a group of individuals decide to set up a community-owned nursery in an area where there is a high number of low-income families and a shortage of free day care services, thereby empowering the community by increasing the earning potential of families.

It has to be noted, though, that there are already numerous advert-financed non-profit websites online (”mashups”) which present useful societal information in a user-friendly way, both in UK and in Finland. One example of such a mashup is a scheme presented in leading Finnish newspaper Helsingin Sanomat (HS 8.2.2010), which interviewed two voluntary fire fighters who had come up with a mashup that places on map all emergencies reported to the national emergency centre. All income from adverts is invested to further development of the service.

If social entrepreneurs as a group endorse the ideology of open data, then this could be seen as a significant argument for the benefits of freedom of information at large. That is to say, one main initiative behind document publicity has always been the enhancement of citizens’ scope for action.

Naturally this commits social enterprises to even greater transparency within their own administration and governance. Theoretically and ideologically perhaps even more interesting issue is the transparency within social enterprises. Social enterprises are not merely customers benefiting from open data policy but they also have a heavy responsibility to act by freedom of information principles.

Transparency indeed is one of the cornerstone values of social entrepreneurship. As the benefit goes directly – in most cases anyway – to the community, it is only logical that the decision-making processes and accounting are open to community as well. Question is, whether social entrepreneurs can capitalise this golden chance to prove that the necessity of document secrecy in the world of business is merely a myth – if it indeed is.

In the meantime, they can by all means pick all the open data cherries of the freedom of information cake and create a flourishing network of free data –powered social enterprises. And why not teach other enterprises a lesson about the advantages of transparency and open data as well.

Matti Kohonen

Yhteiskunnallinen yrittäminen on käsitteenä jonkinlainen hybridi, mutta perustuu lopulta varsin yksinkertaiselle ajatukselle. Yhteiskunnallisessa yrityksessä liiketoiminta tarjoaa kehyksen yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.

Esimerkkejä voidaan kerätä niin maailmalta kuin kotisuomestakin.  Itselleni ajatus tuli varsinaisesti vastaan Brasiliassa tutustuttuani siellä ’solidaariseen talouteen’, jossa pääajatuksina ovat itsehallinto ja yhteiskunnallisen arvon tuottaminen, varsinkin syrjäytyneiden kansanryhmien keskuudessa.

Yhteiskunnallinen yrittäminen on oppinut ymmärtämään talouden rakenteita uudelleen. Liiketoiminta voi perustua esimerkiksi Brasilian Rio Grande do Sulin osavaltion maattomien maanviljelijöiden taloudellisiin arvokäsitteisiin, tai Ghanan pääkaupunkia Accraa asuttavan muslimivähemmistön taloudellisen verkostoitumisen keinoihin, jotka pohjautuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sekä vastavuoroisuuteen.

Eurooppaan ajatus rantautui edellisen talouskriisin aikana 1990-1995, jolloin näitä samoja kehitysmaissa jo yleistyneitä malleja alettiin soveltaa myös syrjäytyneisyyden ja työttömyyden torjumiseksi.  Esimerkkeinä tästä ovat työosuuskunnat Suomessa tai huonekalujen kierrätyskeskukset Britanniassa.  Tämän ensimmäisen aallon yhteiskunnallisten yritysten taustalla olivat sekä valtion hyvinvointipalveluiden leikkaukset, että uudenlaisen yrityskulttuurin etsiminen.

Tällöin käsitteellä ’social enterprise’ tarkoitettiin Britanniassa jonkinlaista hybridiä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Ajateltiin, että tiettyjä palveluita pystyttäisiin tuottamaan paremmin yhteiskunnallisen yrittämisen avulla.  Ilmiö siis piti sisällään hyvinkin moninaisia pienempiä liikkeitä, aina luomuosuuskunnista vammaisia ja vajaakykyisiä työllistäviin sosiaalisiin yrityksiin.

Talouden ollessa jälleen lamassa vuodesta 2008 lähtien voidaankin puhua yhteiskunnallisen yrittämisen toisesta tulemisesta. Nyt puhutaan selkeästi jopa yhteiskunnan rakenteita uudelleen luovasta yritystoiminnasta, jossa pyritään nimenomaan luomaan puitteita, rakenteita ja työympäristöjä yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja yhteisöllistä arvoa luoville yrityksille.

Mielestäni juuri siksi ’the Hub’’ osoittaakin hyvin minkälaista innovaatiota tarvitaan nykyisen talouskriisin taltuttamiseksi, suosimalla varsinkin yhteiskunnallisiin arvoihin perustuvaa yritystoimintaa. Näemme, että tällä kertaa Lontoon Cityn tulisi ottaa oppia Kings Crossin Hubista, sillä kriisin aiheuttaneen ’finanssi-innovaation’ tilalle tarvitaan pikaisesti yhteiskunnallista innovaatiota.

Antti Karjalainen

Olemme Elinan kanssa reissanneet ympäri Dublinia tapaamassa yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen liittyviä organisaatioita. Ashokan Paul O’Hara haluaisi kovasti tuoda järjestön Suomeen ja valita muutamia suomalaisia yrittäjiä fellow-ohjelmaan, mutta toistaiseksi hänellä on rahoitusta vain Ruotsiin ja Tanskaan. Tarvitsemme suomalaisia menestyneitä yrittäjiä tukemaan Ashokan saapumista, olisi mahtavaa saada suomalainen fellow mukaan heidän globaaliin verkostoonsa.

Tapasimme myös Social Entrepreneurs Irelandin edustajia. Täällä he ovat järjestäytyneet yrittäjävetoisesti järjestönä. Täällä poimitaan yrittäjät haastattelujen ja kilpailujen kautta. UK:ssa taas yritysvetoisesti, järjestönä sielläkin. UK:ssa yritykset liittyvät järjestöön ilman isompia seremonioita. UK:n malli on enemmän etujärjestömainen, kun taas täällä se on ensisijaisesti sosiaalisten innnovaatioiden tukiorganisaatio. Kumpi järjestäytymisen malli sopisi Suomeen paremmin?

Samalla tulin ajatelleeksi, että hiljattain valmistunut kyselymme tutkii nimenomaan yrityskuvaa, ja nyt tarvitsemme Suomessa kipeästi lisää yrittäjiä, jotka edistävät asiaa julkisesti. Numeroilla rakennettu kuva ilmiöstä taloudellisena entiteettinä on välttämätön, mutta sitä pitää saada yksilölliset narratiivit tukemaan.